Uusklassismi arkkitehtuurissa ja sisustuksessa

Termi uusklassismi (”neoclassicism”) tulee kreikan sanasta ”nèos” eli ”uusi” sekä latinan ”korkeinta arvoa” tarkoittavasta sanasta ”classicus”. Tämä nimitys on annettu länsimaisille liikkeille koristeellisessa ja visuaalisessa taiteessa, arkkitehtuurissa, musiikissa, kirjallisuudessa ja teatterissa, jotka saavat inspiraationsa klassisen antiikin ajan taiteesta ja kulttuurista. Arkkitehtuurissa uusklassismi sai suoria vaikutteita antiikin Rooman ja Kreikan rakennustaiteesta ja renessanssiajan palladiolaisesta arkkitehtuurista. Rokokoo- ja barokkikausien jälkeinen uusklassismi pyrki palauttamaan klassisen arkkitehtuurin puhtaan yksinkertaiset ja suorat muodot. Ruotsin vallan aikaisessa Suomessa uusklassismi näkyi varhaisimmillaan kustavilaisena tyylinä, jota seurasi Napoleonin keisarikautta hallinnut empiretyyli.

Uusklassismin syntyvaiheet

Uusklassismi syntyi Roomassa 1700-luvun puolivälissä, Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79 tuhoutuneiden Pompejin ja Herculaneumin kaupunkien raunioiden uudelleen esiin kaivamisen aikoihin. Uusklassismin suosio levisi kuitenkin kaikkialle Eurooppaan, kun eurooppalaisten taideopiskelijoiden sukupolvi palasi niin kutsutulta Grand Tour -matkaltaan Italiasta kotimaihinsa tuoden mukaan uudelleen löydettyjä kreikkalais-roomalaisia ideoita.

Uusklassismin pääsuuntaus eteni samanaikaisesti 1700-luvun valistuksen kanssa ja jatkui varhaiselle 1800-luvulle saakka kilpaillen romantiikan kanssa. Arkkitehtuurissa uusklassismia on toteutettu 1800-, 1900- sekä jopa 2000-luvulle saakka.

Eurooppalainen uusklassismi taiteessa alkoi noin vuonna 1760 vastineena silloin hallinneille barokki- ja rokokoosuuntauksille. Rokokoon arkkitehtuurissa keskityttiin siroihin muotoihin, koristeellisuuteen ja epäsymmetrisyyteen, kun taas uusklassinen arkkitehtuuri pohjautuu yksinkertaisuuden ja symmetrian periaatteille, jotka nähtiin antiikin ajan Rooman ja Kreikan taiteen perustana. Se sai myös lähempiä vaikutteita 1500-luvun renessanssin klassismista. Uusklassismissa valitaan usein tiettyjä osatekijöitä kaikkien saatavilla olevien klassisten vaihtoehtojen joukosta ja hylätään loput.

Uusklassismi arkkitehtuurissa ja koristeellisessa taiteessa

Uusklassismi alkoi vaikuttaa ensimmäisenä Englannissa ja Ranskassa, kun ranskalaisten taideopiskelijoiden sukupolvi harjoitteli Roomassa ja sai vaikutteita Johann Winckelmannin kirjoituksista. Tyyli levisi nopeasti edistyksellisissä piireissä myös muissa maissa, kuten Ruotsissa ja Venäjällä. Aluksi klassisia koristeita lisättiin tuttuihin eurooppalaisiin muotoihin. Ovien yläpuolella olevat korkokuvat ja reliefit saattoivat olla ainoita vihjeitä uusklassismista, kun taas kaikki huonekalut olivat täysin italialaista rokokootyyliä.

Toinen uusklassismin aalto, joka on myös huomattavasti merkityksellisempi ja jälkiä jättäneempi, alkoi Napoleonin ajan Ranskassa. Tuolloin uusklassismin ensimmäistä vaihetta kutsuttiin Ludvig XVI -tyyliksi, ja toista vaihetta empiretyyliksi. Rokokoo säilyi suosittuna tyylinä Italiassa siihen asti, kunnes Napoleonin joukot toivat mukanaan uuden arkeologisen klassismin, jota nuoret ja edistykselliset italialaiset kaupunkilaiset pitivät poliittisena julistuksena.

Koristetaiteessa uusklassismi näkyy varsinkin Pariisissa, Lontoossa, Berliinissä ja New Yorkissa tehdyissä empiretyylisissä huonekaluissa, Itävallassa valmistetuissa Biedermeier-huonekaluissa ja esimerkiksi Englannin pankissa Lontoossa ja Yhdysvaltain kongressitalossa. Tyyli oli hyvin kansainvälinen. Esimerkiksi Saksassa syntyneen Katariina II Suuren palatsin Pietarissa koristeli italialaiseen tyyliin skotti Charles Cameron. Sisätiloissa uusklassismi heijasteli Pompejin ja Herculaneumin löydöksien aitoja klassisia sisustustyylejä. Barokin aikaiset sisustusratkaisut nähtiin liian mahtailevina ja jopa sen klassisimmat ratkaisut olivat kuin temppelien ulkokoristeita siirrettynä sisätiloihin. Uusilla ratkaisuilla haluttiin luoda aito roomalainen tunnelma sisustukseen. Kuvioinnit olivat kevyempiä ja ohuempia, ja ne muotoiltiin ohuiksi kohokuviksi tai maalattiin yksisävyisillä väreillä.

Suuntauksen myöhemmät vaiheet

Uusklassismi säilyi suurena vaikutteena akateemisessa taiteessa koko 1800-luvun ajan ja vielä sen jälkeenkin. Se toimi vastineena 1700-luvulla syntyneille romantiikalle ja uusgotiikalle, mutta 1800-luvun loppupuolelta tyyliä alettiin pitää vanhanaikaisena. Useista eurooppalaisista kaupungeista, kuten esimerkiksi Pietarista ja Münchenistä, tuli jopa tavallaan niiden keskustoiltaan lähes uusklassisen arkkitehtuurin museoita. 1700-luvulla myöhäiskeskiajan gotiikkaa jäljittelemään luotu uusgotiikka, joka usein linkittyy romantiikkaan, toimi uusklassismin vastavoimana. Kun uusklassismin piirteisiin kuului Kreikasta ja Roomasta vaikutteita saanut tyyli, geometriset linjat ja järjestys, uusgotiikan arkkitehtuurissa keskityttiin rakentamaan keskiaikaiselta näyttäviä rakennuksia, jotka rakennettiin hieman karkeatekoisen ja romanttisen näköisiksi.

Comments are closed.